Näin nyt sitten lopulta tämänkin elokuvan, ja harvinaisen hieno oli. Hyvin näytelty, tehokas, älykkäästi rakennettu, ihmisellinen*. Vähän kaikkea hyvää ja täysillä. Tuli väkisinkin sellainen pikkuisen nujertunut ja epäonnistunut olo: jotain Babelin kaltaista minäkin haluaisin osata tehdä.



Hieman sisällöstä: Elokuvan nimi johtaa ajatukset raamatulliseen kertomukseen kielten sekaantumisesta. Erinäiset kommunikaatiokuilut ja ymmärtämättömyyden muurit ovat myös tämän, asioita globaalisesti ja monikielisesti tarkastelevan elokuvan keskiössä. Kommunikoinnin esteet eivät kuitenkaan johdu eri kielistä. Eri kulttuurien edustajat kykenevät ystävystymään, auttamaan ja arvostamaan toisiaan, jos haluavat. Kieli ei ole ongelma. Ongelmia synnyttävät sen sijaan haluttomuus kuunnella, ymmärtää ja asettua toisen osaan, erinäisistä ennakkoluuloista puhumattakaan. Elokuvassa tuhoisimmat ymmärtämättömyydet rakentuvat niiden ihmisten välille, joilla olisi yhteinen kieli muttei halua tai kykyä käyttää sitä.

Kommunikoinnin lisäksi elokuva kertoo globaaleista vuorovaikutussuhteista, siitä, miten koko pallo on nyt yhteistä maailmaamme. Japanilaisen kuuron tytön, Marokossa matkailevien amerikkalaisturistien, laittoman meksikolaissiirtolaisen ja niin edelleen kohtalot ovat solmuja samassa verkossa. Babel on kuva eräänlaisesta inhimillisestä perhosefektistä, jossa tekojemme arvaamattomat vaikutukset eivät tunne valtioiden rajoja.

Lämp.suos.



* Ei oikein löytynyt valmista sanaa humaanille, elävälle, ymmärtävälle, monipuoliselle, hyvin kirjoitetulle ja näytellylle ihmiskuvalle ja -käsitykselle, joka elokuvasta välittyy.