Nietzsche oli laumaeläin. Yksilönä hän, kuten me kaikki, oli yhteisön tuote: koko hänen filosofiansa on nähtävissä reaktiona ympäröivään arvomaailmaan, ja siihen arvomaailmaan hän myös pyrki vaikuttamaan.

Ihmisyksilöä ei kerrassaan voi olla ilman jonkinlaista yhteisöä. Jotkut sosiobiologit ovat jopa väittäneet, että ensin ihmisessä syntyy tietoisuus toisesta, mikä on laumaeläimelle ehdottoman tärkeää, ja vasta sitten "toinen" projisoidaan sisään päin.

Väite tuntuu uskottavalta. Ne muutamat susilapset näyttävät kasvaneen juuri näin: on tiedostettu susi, joka sitten on sisäistetty.

Muut ihmisapinat lienevät meille aika hyviä vertailukohteita - niihin on aina hyvä peilata itseään. Monet ovatkin televisiota katsellessaan huomanneet, miten ihmismäistä politiikkaa simpanssilaumoissa harrastetaan, mutta harvempi on samassa yhteydessä lausunut ääneen, miten apinamaista politiikkaa ihmiset harrastavat.

Tästä tulee nyt tarpeettoman pitkä ekskurssi, mutta tulkoon.

Muistan lukeneeni (Roger Fouts: Simpanssini Washoe) ihmisperheessä kasvatetusta simpanssista, joka oli lajitellut valokuvia: eläimet toiseen pinoon, ihmiset toiseen. Oman kuvansa tuo simpanssiparka sijoitti tietenkin ihmisten pinoon. Lajitoverinsa hän tai se luokitteliki eläimiksi. Ai miten niin parka? Kyseinen simpanssi jouduttiin pitovaikeuksien vuoksi jättämään simpanssitarhaan. Pehmeän laskun toivossa se vietiin ensin tutustumiskäynnille. Se käveli simpanssisiirtolaan käsi kädessä ihmisvanhempiensa kanssa - kuin turistina eläintarhaan. Mitäs me ihmiset. Muut simpanssit kohtelivat sitä tietenkin lajitoverinaan. Kun se lopulta ymmärsi, mistä oli kysymys, se vaipui useiksi päiviksi katatoniseen tilaan.

Mitä tekemistä tällä kaikella on juuri tässä blogissa? No, tuo kaikki edellä mainittu selittää, miksi teen, mitä teen.

Olen viettänyt ison osan elämästäni kirjailijoiden parissa - kirjojen välityksellä tietenkin. Siinä on yhteisö, johon olen kasvanut ja joka on minut kasvattanut. Minulla on ollut kirjailijan identiteetti ennen ensimmäisenkään kirjani kirjoittamista - silkkaa laumasieluisuutta. Älkää sanoko, etten ole oikea kirjailija, sillä saatan luhistua kuin tuo surullisen kertomuksen simpanssi.

Suurin osa haluistani ja ajatuksistani on toisten kirjailijoiden haluja ja ajatuksia. Tai sarjakuvantekijöiden. Tai heidän luomiensa hahmojen. Kun Tupu, Hupu ja Lupu saivat pitkään kinuamistaan Meccanoista hienon ratsun aikaiseksi, oli minunkin saatava Meccano-rakennussarja.

Kun toissapäivänä sain käsiini meksikolaisia hyppypapuja, olin ikionnellinen: juuri sellaisilla Tupu, Hupu ja Lupukin leikkivät joskus kauan, kauan sitten!