Emme sano: Vilperi on tyhmä.
Sanomme: Vilperi teki tyhmästi.
Tämä erottelu on utilitaristisesti perusteltua: nimetessämme ihmisen jonkinlaiseksi rakennamme hänelle ulkoa päin identiteettiä ja odotuksia, jotka ohjaavat hänen myöhempää käyttäytymistään. Emme nimeämällä tee hänestä tyhmää tai rikollista. Jos nimeämme tyhmiksi ainoastaan hänen tekonsa, tarjoamme korjausmahdollisuuden: hän voi jatkossa tehdä toisenlaisia tekoja.
Ihmisen ja hänen tekojensa erottelu voi siis olla hyödyllistä, mutta onko se totuudellinen ratkaisu? Eivätkö teot ole ihmisen valintojen suoraa seurausta? Eikö ihminen juuri, vain ja ainoastaan teoillaan ilmaise itsensä ja eikö hän lopulta tekemisillään määritä itsensä?
Voisi ehkä sittenkin olla totuudellista sanoa: Vilperi on tyhmä, kun hän käyttäytyy noin.
Tai ainakin: Vilperi oli tyhmä, kun teki noin.
Totuudellisuuden lisäksi ihmisen tyhmäksi nimeämistä puoltaa myös tietty eksistentialistinen vastuun ajatus. Jos ihminen ja hänen tekonsa nähdään erillisinä, ei tekijä joudu vastaamaan valinnoistaan. Vastuu jää hänestä yhtä irralleen kuin tekonsa.
Sättikää toisianne.
* * *
Myöhempi lisäys.
Lapsellisesta esimerkkilauseesta huolimatta tarkoitukseni oli puhua aikuisista.
Lapsia ei saa haukkua eikä nimitellä. En minäkään ihan tyhmä ole.
Kommentit