Viime talven jälkeen olen pudottanut painoani peräti viisi kiloa. Nyt ne otetaan takaisin! Syksyn sateiden mukana saapuu nimittäin fondue-kausi. Juustofondue on klassista jämäruokaa, ja se toimii näin:

Ainekset:
500-700 grammaa juustonkannikoita (esim. gruyerea, emmentalia ja muita kiinteitä juustoja)
3 - 4 dl kuivaa valkoviiniä
Kirschiä
1-2 rkl Maizenaa
Valkosipulia
Muskottipähkinää
Mustapippuria
Hivenen kuivahtamaan päässyt vaalea leipä (pari sataa grammaa per naamari)

Operaatiot:
Jos käytössäsi on savipata, muista liottaa sitä ensin vedessä hyvän aikaa.
Ja sitten asiaan.
Raasta juustot. Paloittele leipä niin, että joka palaan tulee myös kuorta.
Murskaa pataan valkosipulin kynsi tai pari, ja levittele murske padan pohjaan.
Vispaa suuruste viinin sekaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste vähitellen. Sekoittele, kunnes juusto on sulanut ja seos tasaista. Mausta muskottipähkinällä ja hieman pippurillakin, ja lorauta sekaan kirsikkaviinaa.

Vie fondue ruokapöytään tulelle.

Ruokailuohje: Pohjaanpalamisen välttämiseksi leivänpaloilla kaavitaan dipattaessa myös padan pohjaa. Leipäpaloissa ei ole kuorta turhaan: kun haarukan tökkää kuoren läpi, pysyy pala kiinni. Muuten se putoaa juustoseokseen, ja kaikki tietänevät, mitä siitä seuraa?

Juomana on tapana tarjoilla samaa valkoviiniä, kuin mistä fondue on tehty.

Variaatioita:

Leivän asemesta juustofondueen voidaan dipata myös kasviksia, esimerkiksi kukka- ja parsakaalia tai uusia perunoita. Jälkiruokavaiheessa hedelmäpaloja.

Wallisilainen tomaattifondue on hieman täysjuustoista kevyempi versio. Puolet kastikeaineksista korvataan tomaattimurskalla, ja tähän versioon kuuluisi kai kastaa uusia perunoita.


Jämien jämät:

Rauhallisille syöjille käy helposti niin, että juustomassaa juuttuu padan pohjaan kiinteäksi kakuksi. Sen voi myös paloitella vielä, kun se on kuuma, ja syödä tuoreeltaan. Jotkut fondue-alueen natiivit uskaltavat syödä sen kylmänä seuraavana aamuna. Itse en ole koskaan kyennyt tosissani edes harkitsemaan.