Äskeisten hakujen myötä tahdon toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää juhannusta! Viljapeltoja! Alastomia kansallispukuisia neitoja karkeloimassa sinisen taivaan alla ja järvimaiseman alla ja laineet liplattavat välkkyvät auringossa ne lainehtivat auringossa siellä välkkyy vaikka olen luullut sen olevan aina samanlainen keltainen ympyrä taivaalla kuin O-kirjain ja taivaalle kirjoittuu muitakin kirjaimia: KA R T enkä minä ymmärrä tuota kirjoitusta jonka pilvet pyyhkivät mennessään samalla kun joku ulkohuussissa pyyhkii ja me tiedämme ulkohuussin hajun ja kärpäset ja kuoriaiset ja pörriäiset ja leppäkertut. Sisislisko. Auringossa pötköttelee sisilisko. Auringosta on tullut outo paikka outo outo outo paikka hampaassani vihloo kun syön makeaa tai kylmää tai sinistä. Sinistä lenkkiä.




Saatteeksi: Juhannustoivotukseni on kirjoitettu ensimmäistä virkettä lukuunottamatta ns. automaattikirjoituksella. (Automaattikirjoitusta mukaileva menetelmä on käytössämme myös Keijo – Harkitsemattomia puheita  -levyllä. Kunkin juhlapuheen pari ensimmäistä virkettä oli kirjoitettu valmiiksi, loput tulivat levytystilanteessa automaattipuheena.)