Tämä on pitkään ollut yksi suosikkivalokuviani. Kompositiosta, valotuksesta ja sen semmoisesta en tiedä. Ajattelen sisältöä.

277712.jpg

Kiskot vievät eteenpäin, kylmät, jähmeät teräskiskot. Kuolleen puun ja kivimurskan päälle asennetut. Sumu peittää tulevaisuuden, mutta kello käy. Usva leijailee kaikkialla, se tulee sisäämmekin, jos vain uskallamme hengittää. Mitä se kätkee taakseen? Mitä kohtaisimme, jos astuisimme sivuun, pois kiskoilta? Metsää? Elämää? Uusia kiskoja? Kello käy, kiskot sihisevät. Juna on tulossa.