Tämä (jälki)nykyaikainen runous...
Vaikeaa luettavaa, usein.
Yrjänä viittaa menneisyyden arvoituksiin
murrettaviin, tulkittaviin,
mutta usein mysteereiksi jääneisiin.

Hänen kirjaansa lukiessani opin
metodin:

Kahdessa kaljassa avautuu paremmin.
Pienessä nousussa eivät sanat
tartu rautoina ja loukkuina kiinni
vaan voin lentää, liitää
nähdä minkä näen
jättää näkemättä minkä näkemättä jätän.
Ja ymmärrän jotain.
Enemmän kuin silloin
kun olen pukeutunut kaikkiin järkeviin osiini.

(Kirjoitettu neljännen tyhjentyessä
kun sanat taas hajoavat käsiin
ja leviävät tolkuttomina tolkuttomuuteen.)