Kun tuonne eduskuntaan nykyään valitaan noita missejä ja muusikoita, ja kun ministerien yksityisasiat ovat muuttuneet poliittisiksi kysymyksiksi, niin mistä helkatasta se oikein kertoo?

Voisiko tässä(kin) olla taustalla, että vanhan ajan vastakkainasettelu politiikassa – aito arvopolitiikka, vääntö siitä, mihin maata ja maailmaa viedään – on paljolti myyty rahasta tai rahalle? Itse poliittinen päätöksenteko on muuttunut kansanjoukkoja kiinnostamattomaksi asiantuntijatouhuksi, spekuloinniksi siitä, montako prosenttia muuttuja y ehkä muuttuu ja mihin suuntaan, jos x:ää rukataan. Tekstarikohut, Karpelan tupakointi ja kuka tykkää kenestäkin ovat sitten yksi vähistä ja epätoivoisista tavoista, joilla politiikassa on vielä pidetty arvokeskustelun aspekti mukana.

Kun poliitikot ovat antaneet todellisen valtansa laskentateknikoille, on heille kuitenkin jäänyt arvojohtajuus, eräänlainen mallikansalaisuuden tehtävä. Vahditaan nyt sitä sitten paremman puutteessa...