Eräällä ystävälläni on tapana jättää kirja kesken, jos se ei ensimmäisten 50 sivun aikana ala vakuuttaa: "Elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen."

Itse en valitettavasti ole yhtä suoraselkäinen, vaan sinnittelen lähes poikkeuksetta kaikki aloittamani kirjat loppuun asti. Tällä asenteella päädyn aina silloin tällöin pitkästymään ja tuskastumaan jonkin sellaisen parissa, mitä en oikeastaan haluaisi lukea.

Juuri nytkin sohvalla lojuu puoliväliin luettu puolivillainen trilleri (toki iso myyntimenestys niin Ameriikan mantereella kuin Suomessakin) - ihan vain siksi, että sen aihe sivuaa muuatta erityistä kiinnostuksen kohdettani. Vaan mitä on sisältö? Huonoa dialogia, puuduttavaa selittelyä, ennalta-arvattavuutta, kiusallisen yksiulotteisia henkilöhahmoja... ja samaan aikaan sormeni syyhyävät päästä erinäisten muiden teosten kimppuun. Enää 200 sivua jäljellä.

Onneksi huonojenkaan kirjojen lukeminen ei ole täysin hyödytöntä. Itse asiassa niistä oppii paljon enemmän kuin suurilta neroilta. Huono kirja antautuu analyysille edes muodon vuoksi vastustelematta, ja jos jokin kikka tai maneeri toimii, voi tempun vaivattomasti poimia omaan työkalupakkiinsa. Suuret mestariteokset sen sijaan... niissä sisältö ja muoto ovat yhtä, tyyli kirjoittajalleen omintakeinen - ei niistä noin vain irroteta osia omaan käyttöön.

Riittäisiköhän tämä? Olenko tarpeeksi motivoidussa mielentilassa? Jos nyt sinne sohvalle...