Kävin eilen elokuvissa. Edellisestä kerrasta olikin jo vuosi tai enemmän.

Florian Henckel von  Donnersmarckin Muiden elämä teki kyllä melkoisen vaikutuksen.

Elokuvan aluksi esitellään Stasin tiedustelu-upseeri HGW XX/7, äärimmäisen kylmä kuulustelija. Mies saa tarkkailutehtävän johtaakseen: mahdolliset luurangot on kaivettava kirjailija Dreymanin komerosta.

Talon vintille sijoitetulla salakuunteluasemalla HGW XX/7 joutuu kosketuksiin elämän kanssa. Koneiston osasesta alkaa kehkeytyä vapaa subjekti. Asiallisten raporttien rustaamisen lisäksi vakooja alkaa itse vaikuttaa tapahtumiin. Kohta ollaankin jännittävähkössä harhautusten verkostossa, josta yritetään luikerrella ulos. Lopulta voidaan kuitenkin siteerata Dreymanin näytelmää: "Iso pyörä murskasi hänet."

Muiden elämä on mitä onnistunein ja tylyin valvontayhteiskunnan kuvaus. Tämän rinnalla V niin kuin Verikosto ja muut näkemäni jälkiorwellilaiset esitykset ovat pelkkää purukumia.