Kiipeilyköysi on vähän niin kuin farkut: se alkaa tuntua omalta ajan kanssa, kun siihen kuluu omat muodot. Siihen luottaa kunnolla vasta, kun siihen on ottanut useammat kunnon pannut, ja sen jälkeen sitä haluaisi käyttää kiipeillessä aina.

Joskus köydestä kuitenkin aika jättää, ja silloin kuuluu itkuinen vaikerrus. Mitä tehdä vanhan köyden kanssa, köyden, jolla on jo tunnearvoa?

Tässä ehdotukseni: Kynnysmatto. Köyden päälle saa astua!


Malli: Ala-asteelta tuttu. Kaikki ovat joskus virkanneet pannulappuja.
Langat: 50 m Beal Edlinger 10.2 (vihreä) & 50 m Beal Ice Line 8.1 (punainen).

Ja rumahan siitä tuli. Sopii parhaiten värisokeille. Ei sitä itse voi mihinkään näkyville laitaa, joten pitää vissiin viedä tuliaisena jonkun tutun mökille... tai antaa kiipeilevälle ystävälle häälahjaksi.

Grammanviilaajille innovaatio on tietenkin mitä tervetullein uutuus: vuorelle ei tarvitse kantaa makuualustaa mukanaan, kun sen voi virkata köysistä leirissä ja purkaa taas aamulla reitille lähtiessään. Mikään light & fast -ratkaisu tämä ei kuitenkaan ole, sillä maton tekeminen kestää helposti muutaman tunnin. Vinkki: Maasto-olosuhteissa sopiva virkkuukoukku löytyy tietenkin teknoräkistä. Abalakov-koukkukin saattaa menetellä.