Eräidenkin filosofien käsitteistössä ahdistus kytkeytyy olennaisesti oman vapautensa tiedostamiseen. Vaan miten on meillä suomessa? Eikö ahdistus on ilmiselvästi ahtaalla olemista? Ennemminkin vankeuden kuin vapauden näkemistä?

Vaan mikä on lopulta näiden ajatusten välinen ero? Eikö vapaus väistämättä toteudu joissakin rajoissa? Vapaus ei ole mahdollisuutta kaikkeen vaan vapautta poissulkeviin valintoihin. (Jos valinnat eivät ole toisensa poissulkevia, ei juuri voida puhua valitsemisesta.) Juuri rajat muodostavat vapauden. Siksi vapaus on kuin onkin ahtaalle joutumista, ahdistusta.

* * *

Äskeisen ajateltuani päätin hieman vilkaista, mistä ovatkaan kotoisin saksan die Angst ja ranskan l'angoisse. Löytyi tällaista:

Proto-germaaniseen kieleen rekonstruitu sana angus merkitsee kapeaa ja kivuliasta. Liettuan kielellä ankstas tarkoittaa kapeaa, ja kreikan ankhein puristamista.

Eli ei tästä suomen kielestä sitten tullutkaan erityistä lisäarvoa asiaan. Paitsi että muuten minulta olisi jäänyt tämäkin ajattelematta.