Seuraavan joulutarinan tahi pienoisnovellin kirjoitin muutama vuosi sitten WSOY:n nettijoulukalenteriin.



Yön pimeydessä oli vaikea arvioida nopeuksia ja etäisyyksiä, ja äkkiä kamara olikin jo aivan lähellä ja tuli vastaan aivan liian nopeasti. Vauhtia ei enää ehtinyt kuolettaa, ja maakosketuksesta tuli melkoinen mätkähdys, kaikkea muuta kuin mitä harjoitukset olivat olleet. Tälli sai kersantin ähkäisemään.
    Hän kohottautui toisen polvensa varaan ja pyyhki kuraa olkapäältään. Kaikkialta ympäriltä kuului voimakkaita humahduksia ja kuin purjeiden pauketta: siellä hänen miehensä laskeutuivat yksi toisensa jälkeen maan pinnalle.
    Kersantti vislasi kahdesti. Hämärästä alkoi kuulua askelten töminää ja varusteiden kolinaa, ja näkyville ilmestyi juokseva hahmo.
    "Herra kersantti!" ryhmän varajohtaja ilmoittautui. Korpraali huohotti hengästyneenä, ja hiki valui hänen kypäränsä alta.
    "Turha ryntäillä, ota rauhallisesti vain", kersantti kehotti. "Jos en ole ihan väärässä, niin kokoontumispaikkamme on tuo kumpare. Aika hyvin, vai mitä? Osuimme alle sadan metrin päähän."
    He marssivat kukkulaa kohti hiljaa rupatellen, ja heidän joukkoonsa liittyi lisää miehiä. Melkein koko ryhmä oli koossa jo ennen kuin he pääsivät perille.
    Kukkulan toisella puolella paloi nuotio. Paimentolaisten leiri. Rinteessä nukkui satoja lampaita, siinä ne märehtivät unissaan päivän tapahtumia. Äkkiä leirissä alkoi kuhista. Paimentolaisten huudahduksista ei niin kaukaa saanut selvää, mutta äänensävyt kuulostivat selvästi hätääntyneiltä.
    "Viestimies!" kersantti komensi. "Meidät on huomattu. Mene sanomaan niille, että me olemme täällä vain lapsen syntymän vuoksi. Sano, ettei tarvitse pelätä."
    Tällä kertaa, hän lisäsi hiljaa mielessään. Oli niitä toisenkinlaisia tehtäviä. Kerrankin piti hävittää kaksi suurta kaupunkia; sellaista ei haluaisi joutua kovin usein tekemään.
    "Odota!" hän huusi vielä viestinviejän selälle. "Sano niille myös, että elävät ihmisiksi ja yrittävät olla rauhassa keskenään."
    Viestimies nyökkäsi ja jatkoi eteenpäin. Äkkiä tuli valoisaa, kun kirkas valoammus leimahti palamaan läheisen kaupungin yllä. Aivan kuin taivaalle olisi syttynyt uusi valovoimainen tähti.
    "No niin, pojat, ei kun menoksi!"
    Siivistä nousi voimallinen havina.