Kävin eilen illalla Tarun ja Tarmon luona. Sain Tarulta poikkeuksellisen tarkkaa ja hyödyllistä kritiikkiä eräästä tekstistäni, tyhjensimme kaksi viinipulloa ja sain kuulla kertomuksia elävästä elämästä. Hyvässä seurassa hetkittäin miltei unohdin angstin (die Angst), johon olen viime aikoina havahtunut, ja kuulemani perusteella tajusin, että objektiivisesti tarkasteltuina murheeni ovat pienet.

Objektiivinen tarkastelu ei tosin ole ihmisen hommaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan.
Vaan nyt loppuu rupattelu. Töihin, Jukka, töihin! (Imaginäärinen ruoska viuhuu pääni yllä ja napsahtelee välillä kipeästi iholle. Kai sitä on töihin ryhdyttävä.)