Päivä ei sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti.
Saavuimme parkkipaikalle vartin myöhemmin, kuin olimme suunnitelleet. Hissilippujen ja hissin jonottaminen vei ainakin puoli tuntia pidempään, kuin olimme kuvitelleet. Hissien väliasemalla haluamamme vaihtoyhteys nopealla kabiinilla ollutkaan ruuhkan vuoksi mahdollinen, joten jouduimme jonottamaan hitaaseen tuolihissiin, josta jouduimme vaihtamaan toiseen tuolihissiin, joka vei väärään paikkaan, ja jouduimme laskemaan taas alemmas, oikealle hissiasemalle.
Pääsimme vaellusreitin alkuun noin puolitoista tuntia myöhemmin kuin olimme kuvitelleet.
Aikataulun marginaalit oli syöty jo ennen retken alkua, ja olisi vähän siinä ja siinä, ennättäisimmekö ajoissa laakson pohjalla olevalle hissiasemalle ennen sulkemisaikaa. Jos emme ennättäisi, joutuisimme skinnailemaan hämärän ja lopulta pimeän tullessa puolentoista kilometrin nousut ja sitten vielä laskemaan saman verran, ennen kuin pääsisimme takaisin autolle. Eikä yhtään otsalamppua matkassa.
Kehittelimme sitten varasuunnitelman: päivä hissiavusteista laskettelua. Rinteissä ja rinteiden sivussa. Ei niin kauhean retkeilyllistä, mutta komeat olivat maisemat, eikä ulkona vietetty aika mene koskaan hukkaan.
Epäonnistunutkin päivä voi olla erittäin onnistunut.
Vyöryvaroitus kolmosella. Suomeksi: normaalitilanne.
Tämän jännittävähkön rinteen laskimme viime käynnillämme, mutta nyt oli mennyt vähän kökkäreiseksi.
Laitapolun kulkijat.
Moniin paikkoihin oli piirretty meitä ennen vain vähän tai ei lainkaan jälkiä. (Kuva: Jukka Rouhiainen-Grén)
Alhaalla näkyvistä rakennuksista voi arvioida lumen määrän.
Kertojanne lipsuttelee. (Kuva: Jukka Rouhiainen-Grén)
Kommentit