Tuollaiset tilanteet ovat erityisen ravitsevia. Niissä saa selkeästi uuden näkökulman siihen, miten asioita on joissain yhteyksissä ajateltava; miltä tutut ilmiöt näyttävät tietyn ammatin tai asiantuntemuksen läpi tarkasteltuina.
* * *
Silloin tällöin jossain kutsuilla tai vastaavissa joku ensin kyselee kirjailijan työstä, josta kerron, että se on tätä koneen ääressä istumista, ajattelemista ja kirjoittamista. Sitten kysyn, mitä tämä joku itse tekee. Vastaus alkaa liian usein anteeksipyynnöllä.
"Ei mitään noin kiinnostavaa. Tämä on varmaan sinusta tosi tylsää, mutta minä olen sukankuluttaja. Minä testaan Sidoste-Sukalla tuotantoon tulevia malleja. Kävelen erilaisilla lattia- ja luonnonpinnoilla, esimerkiksi hiekkapaperilla, ja siinä sitten katsotaan, että kestääkö se materiaali ja neulontatyö tarpeeksi muttei liian hyvin."
Ai ei kiinnosta?!
On melkoinen harhakuvitelma, että juuri se olisi kiinnostavaa, mistä medioissa puhutaan. Aivan päin vastoin. Kiinnostavaa on juuri se, mistä tavallisesti ei puhuta. Ja työ... se on niin iso osa elämää, että erilaiset harvinaiset toimenkuvat ovat ainakin kirjailijalle yksi kiinnostavimmista asioista, joista hänelle voi kertoa.
Kommentit