Tässä iässä on jo vaikea nimetä yksittäistä lempparikirjaa. Niitä on satoja. Poimitaan nyt kuitenkin joukosta yksi.


Michel Tournier: Perjantai

Perjantai on Robinson Crusoen uudelleen kirjoitettu versio vuodelta 1967. Kaikki tuntevat perusasetelman: Robinson haaksirikkoutuu autiolle saarelle ja taistelee siellä koko länsimaisen sivistyksensä voimin yksinäisyyttä ja luonnonvoimia vastaan. Enemmän tai vähemmän voitokkaasti.

Tournierin versiossa kyse ei ole fyysisestä eloonjäämisestä. Kyse on ympäristön hallintaan tottuneen järjestäytyneen identiteetin taistelusta Toista - luontoa, sisäistä eläintä ja naista - vastaan. Tournier tekee hillitöntä pilkkaa hallinnan kielenkäytöstä, taloudellisen kasvun projektista, mittaamisesta... Kyseessä ei ole haaksirikko autiolle saarelle vaan haaksirikko modernin ihmisen mielenmaisemaan.

Kirja ei ole pelkästään hauskasti kriittinen. Se tarjoaa myös vaikuttavia, surrealistisia hulluuden kuvia, jotka nostattavat selkäkarvat pystyyn ja hämmentävät oudolla kauneudellaan.

Tässä muistellessani minut valtasi voimakas (ja minun tapauksessani äärimmäisen harvinainen) halu lukea kirja uudelleen.