Elina Kumarkandissa puhkeaa paraikaa täyteen väriloistoonsa. Sopimuksetkin on jo kirjoitettu, joten tiedossani on muutama sata euroa varmaa tuloa tänäkin vuonna.

Rakenneratkaisun ympärille muotoutuvaa aikuisten romaania on nyt 54 liuskaa kasassa, äärimmäisen keskeneräistä raakatekstiä. Alkaa syntyä vaikutelma, että urakasta tulee paljon vaikeampi, kuin mitä aloittaessani osasin kuvitella.

Toissapäivänä joku sanoi jotakin, mikä synnytti päässäni assosiaatioketjun ja aivan käsittämättömän hienon runokuvan. Harkitsin hetken, hakisinko muistikirjani muutaman metrin päästä ja kirjoittaisin sanat heti ylös. Mutta koska ne olivat niin vahvoja sanoja, eivät ne mihinkään unohtuisi. Pysyisivät päässäni melkein yhtä varmasti kuin paperilla. Harmittaa vieläkin.