Tänään on kesälomani viimeinen päivä. Huomenna herätään kellon soittoon. Huomenna kirjoitan taas tositarkoituksella.

Vielä kesäloman alkaessa kuvittelin, että ottaisin töihin palaamisen ja yksityisen ajan lisääntymisen riemuiten riemuiten vastaan. Kuka tietää, ehkä otankin, mutta ainakin tänään loman loppumisessa on angstinen pohjavire. Pitääkö minun taas ryhtyä töihin?

Suurin osa syysangstista on tietenkin seurausta itse vuodenajasta. Syksy on tullut. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Melatoniinitasot menevät pelkästä ajatuksesta sekaisin.