Ylkä anoi herättämään sukunsa,
löi suojakilpiä, itkun äänsi:
”Illkeät lähemmät!
Kärpäset syö sokeria, sudet äitiään!”

Kouristeli, kakoi, yökkäili puukko selässä.
”Ei aseita avukseni! Viinaa maljaan, yrtit vereen!”
Ääni tökki.

Elon tieltä jäi mattoon,
aika jätti.

Lain kirjat käsissä, tuli alla,
määräajassa osu valoon!



Ensimmäinen anagrammi kokoelmasta Sakson Anagram: Fregatit.
(Uudelleen järjestettyjä äänteitä teoksesta Anaksagoras: Fragmentit) Loput julkaissen vasta paperilla.