Olen taas uutuuksien kautta löytänyt muutaman kiinnostavan kirjailijan. Tietenkin haluan lukea heidän aiempiakin teoksiaan. Viime Suomen-visiitilläni minulla oli siis jälleen asiaa kirjakauppaan. Niin aina.

Hakemani kirjat olivat vain pari - kolme vuotta vanhoja, eikä aikani riittänyt antikvariaateissa päivystämiseen, joten ei kun Akateemiseen ja Suomalaiseen. Vaan mikä oli tulos? Löytyikö hyllystä yhdenkään hakemani kirjailijan toiseksi tai kolmanneksi uusinta teosta?

Ei ensimmäistäkään.

Vasta nyt havahduin siihen, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että kirja on lyhytikäinen sesonkituote: sitä ei todellakaan myydä kaupoissa paljon jauhelihaa pidempään. Aivan kuin kirjojen kansiin olisi lyöty jonkinlaiset viimeinen myyntipäivä -leimat. Piintyneenä antikvariaattien koluajana olin tähän asti välttynyt näkemästä todellisuutta.

Onneksi edes kustantamojen omissa puodeissa pidetään esillä vähän kypsempääkin tavaraa, joten sain kuin sainkin, mitä halusin. Kengänpohjat ja elämäni parhaat vuodet kirjojen metsästämisessä kyllä kuluivat. Tai jos eivät vuodet, niin tunnit.

Ymmärrän toki, että kirjakaupoilla on rajallisesti kylmätilaa eikä kaikkia kiinnostavia kirjoja voi ikuisesti kansalle tarjoilla, mutta silti...

Hyvä kirja on kuin homejuusto: maistuu parasta ennen -päiväyksen jälkeenkin, usein vielä paremmalta kuin se aivan uusi tuote. Ja arvatkaa mitä? Sen hyllystä poistetun tavaran - ja sellaisen, joka ei koskaan pääse edes hyllylle asti - merkitys koko kustannusalalle on hämmentävän suuri ja ilmeisesti kasvaa koko ajan.

Palaan asiaan myöhemmin.
Siihen asti, kuunnelkaa radiota.