Liimasidotut kirjat hajoavat kirjastoissa. Sitten Kai Ekholm vielä muistuttaa:

    Happaman paperin ongelma on pysyvä. Vielä tänäänkin kustantajat
    käyttävät surkeata paperia, eikä yhdenkään Tervon kirjan voi olettaa
    säilyvän 50 vuotta pidempään.

En ole Tervo, mutta se ei asiaa miksikään muuta. Tieto on musertava: ei kuolemattomuutta tarjolla täälläkään. Ei edes merkittävästi lisäaikaa. Tuotantoni rapautuu tomuksi samaa tahtia itseni kanssa, eikä edes omalle lapselleni jää minusta kuin muistot, kun lopulta häivyn täältä komentelemasta.

Ei auta mikään. On tyytyminen ihmisen osaan, luovuttamiseen, irti päästämiseen.