Tytöillä oli bändi nimeltä Styroksikypärä. Teimme Jannen kanssa bändille yhden biisin; minä sanoitin ja Janne sävelsi, reipasta kolmen soinnun punkia. Kappale taidettiin esittää tasan kerran joissain koulun juhlissa. Pelkät sanat eivät tietenkään kerro kokonaisuudesta puoliakaan, mutta tässä:



Me istuskellaan räystäällä kaiken maailman menosta
niin sopivasti etäällä. Ei turhaan jaksa panostaa,
vaan kujerretaan rivissä ja puidaan sydänsuruja
ja syödään pullanmuruja niin selviämme hengissä.


Hei, partajeesus tallustaa kohti kummaa kastajaa,
ja kaikki olis juhlavaa, mut yksi meistä sekoaa.
Ei mulla ole hajua, miks muka kiehtoo märkä pää?
Kai se vain jotain esittää, ei käyttäytyä tajua!


    Näin nousee outo lintu sillan alla kokoonpantu
    siivillensä nokisille. Mitä voin mä sille, oi-voi-
    voi, kun nousee outo lintu, sillan alla kokoonpantu
    siivillensä nokisille? Mitä voin mä tehdä sille?


On marssimassa kulkue, maailmanrauhaa vaativat.
Nuo hipit huutaa julkenee, ne fiilikset kai saa kivat.
Ei hommassa oo järkeä, ei realismin aihelmaa,
mut tutun siellä nähdä saan. Miks ei tee jotain tärkeää?


    Näin nousee outo lintu, sillan alla kokoonpantu,
    siivillensä nokisille. Mitä voin mä sille, oi-voi-
    voi, kun nousee outo lintu, sillan alla kokoonpantu
    siivillensä nokisille? Mitä voin mä tehdä sille?


On puistossa niin mukavaa, runoilija pronssia.
Voi nautiskella kuka vaan ja salsaa vähän tanssia.
Vaan yhdestä mä pidä en. Nyt kaikki menee pilalle,
kun Eino Leinon otsalle se jättää läiskän valkoisen.


    Näin nousee outo lintu, sillan alla kokoonpantu,
    siivillensä nokisille. Mitä voin mä sille, oi-voi-
    voi, kun nousee outo lintu, sillan alla kokoonpantu
    siivillensä nokisille? Mitä voin mä sille, oi-voi-voi?