Uudessa Voima-lehdessä oli juttu Irmeli Laitisesta, psykoterapeutista ja feminististä.

"Naiset käyttävät miehiä enemmän mielenterveyspalveluita, vaikka miesten itsemurhatilastot ovat synkemmät", sanotaan ingressissä. Pikaselailussa vastaan tulee myös seuraava tieto: "Esimerkiksi kun nainen menee vastaanotolle ja kuvaa samat oireet kuin mies vastaavassa tilanteessa, niin naiselle määrätään massiivisemmat lääkkeet. Miehelle sanottaisiin, että sinulla on vähän stressiä."

Olin ilahtunut. Feministinä esiintyvä ihminen huomioi myös sukupuolidiskurssien miehiä syrjiviä käytänteitä. Tarkempaan lukuun siis. Mutta mitä ihmettä? Nuo ovatkin – yllätys, yllätys – naista alistavia rakenteita!

Minä kun olin kuvitellut, että psykiatrisen hoidon keskeisin ongelma on hoidon puute eikä se, että hoitoa saadaan. Voisin jopa kuvitella, että mielenterveyspalveluiden käyttämisen ja itsemurhatilastojen välillä olisi syy-yhteys.

Miehinen kokemus näyttää esimerkiksi tältä: Kaverini sekoaa, havahtuu tajuamaan asian jossain vaiheessa ja suoriutuu Hesperiaan kertomaan päivystävälle psykiatrille, miten on esimerkiksi tullut äskettäin heiteltyä huonekaluja viidennestä kerroksesta vilkkaasti liikennöidylle kadulle. "Mene kotiin huilaamaan", sanoo lääkäri. Kaveri pääsee kuitenkin lopulta osastolle, kun ottaa strategiakseen uhkaavan käytöksen lääkäriä kohtaan.

Lehtiartikkelista poimimani sitaatit näen suorana jatkumona sille, mikä joskus on tullut päivähoitoa koskevissa tutkimuksissa ilmi: jos pikkupoika satuttaa itsensä ja alkaa itkeä, päivähoitohenkilöstö suhtautuu asiaan vähättelevästi: kyllä se siitä, mene vaan leikkimään. Pikkutyttö otetaan vastaavassa tilanteessa syliin lohdutettavaksi.

Tyttöjen ja naisten kipu ja tuska otetaan vakavammin kuin miesten.

Mutta kyllä, on tuo Laitisenkin näkökulma oikeutettu.

Eri tavoin kohdelluksi tulemisessa kun on molempien sukupuolten kannalta niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Pojat oppivat nopeasti, että heitä ei auta kukaan. He oppivat ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä ja tappelevat oikeuksiensa puolesta, saavat paremmat palkat ja ties mitä.  Mutta eivät tosiaankaan saa sitä apua helpolla. Tappelu jatkuukin nakkikioskin jonossa. "Älkää kysykö, mistä syntyy väkivalta! Älkää kysykö, mistä syntyy päihdeongelma!"

Tytöt ja naiset saavat osakseen enemmän huolenpitoa. Ehkä heistä kasvaa tasapainoisempia, terveempiä, empaattisempia ja pitkäikäisempiä ihmisiä. Mutta hiukan passiivisia myös? Aina tulee joku ja hoitaa ongelmat puolestasi, turha sitä on liikaa ruveta rähinöimään... Jos vaikka vähän itkisi sen sijaan ja jäisi odottelemaan.