Kirja nimeltä Onnenpossu on pitkään ollut suurimpia ylpeydenaiheitani. Niin kirjavinkkarit kuin lapsetkin ovat pitäneet siitä, ja olenpa törmännyt jopa sellaiseen sellaiseen kirjoitukseen, jossa 10-vuotias tyttö nimesi sen parhaaksi lukemakseen kirjaksi.

Kirjaa kirjoittaessani muistelin usein, miten King Kongin kohtalo valkokankaalla sai silmäni kostumaan, kun olin 11-vuotias, ja miten hyvänä elokuvaa juuri siksi pidin. Myös Onnenpossun loppu on traaginen. Sen tarkoitus on hieman ravistella, saada silmät kostumaan ja antaa ajattelemisen aihetta. Niin porsaan elämä kuin kuolemakin on koostettu erinäisten tuttavieni ja puolituttavieni maalaismuisteloista; Onnenpossu on monessa mielessä todenmukainen ja samalla vaikuttamaan pyrkivä kirja.

Kaikki palaute ei kuitenkaan ole ollut positiivista. Joku oli joskus soittanut kustantamolle, että lapsi oli järkyttynyt lukemastaan. Tänään sain palautetta äidiltä, jonka 7-vuotias lapsi on itkenyt Teemu-possun kohtaloa monta päivää.

Tämä jälkimmäinen viesti oli pysähdyttävä. Olen tapahtuneesta vilpittömästi pahoillani ja suruissani, sillä noin paha järkyttäminen ei luonnollisestikaan ollut tarkoitukseni. En tahdo pilata yhdenkään lapsen päiviä tai öitä.

Tuntuu viheliäiseltä.

Sisältöön nähden kirjan ulkoasu on aika leppoisa, joten jos Onnenpossusta joskus otetaan toinen painos, toivon takakanteen varoitustekstiä (toivottavasti tämä viesti huomataan täälläkin):
Loppuu kurjasti. Yli 10-vuotiaille!