Laskiainen: paastoon laskeutuminen. Ulkomailla: karnevaali, lihan hyvästely.
Arvatkaa muuten, olisinko mieluummin tuolla kuin täällä?

No, joka tapauksessa... Jokin ei kalenterissani – tai ehkä yleistiedoissani – täsmää. Eikö tästä pitäisi olla 40 päivää pääsiäiseen? Kuka jaksaa paastota sitäkin pidempään?

Oli miten oli. Jos ei vielä tänään niin kuitenkin aivan kohta alkaa paaston aika. Mistähän sitä pidättäytyisi tai luopuisi 40 päiväksi? Ja mikä olisi pidättäytymisen mieli? Eikö koko elämäntapamme perustu pidättäytyväisyydelle?  Pidämme yllä pidäkkeitä, pysymme kohtuudessa, kontrolloimme käytöstämme, olemme hillittyjä kaikessa.

Mitä, jos luopuisikin 40 päiväksi pidättyväisyydestä? Asettaisi itsensä alttiiksi, jättäisi lihan hetkeksi kurittamatta? Nöyryyttäisikin omahyväistä järjen ja tolkun kuvitelmaa. Vetäisi kunnon överit kaikesta, mitä ikinä tarjolle tulisi: ryyppäisi, polttaisi, paneskelisi ympäriinsä. Mässäilisi. Pääsiäisestä eteenpäin voisi sitten janota armoa hyvin ansaitussa katumuksen tilassa ja heitellä tuhkaa päälleen.