Olen Kiiltomadon viimeisimmän pääkirjoituksen kanssa pitkälti samaa mieltä. Tietynasteisilta ennakkoluuloilta on kuitenkin vaikea välttyä. On olemassa kokonaisia kirjallisuuden lajeja, jotka eivät erityisemmin houkuttele, syystä tai toisesta. Leimakirves heiluu valitettavan herkästi. Tässä muutamia ennakkoluulojani:

Sotakirjat
Vaikka sota äärimmäisyydessään voisi olla, ja luultavasti onkin, mitä kiinnostavin kehys erilaisten inhimillisten kysymysten tarkasteluun, leimaa mielikuvaani sotakirjallisuudesta eräänlainen Korkkari-estetiikka. Ei yleisellä tasolla houkuttele, vaikka olenkin pitänyt esimerkiksi Norman Mailerin Alastomista ja kuolleista kovasti paljon.

Viime vuosisadan alkupuolen kotimainen kirjallisuus
Taustalla kummittelee se sama realismin peikko, joka leimaa ainakin joidenkin ihmisten koko "mainstream"-käsitystä. Kirjoissa odottaa kohtaavansa raatamista ja niukkuuden kuvausta harmaan eri sävyissä. Paljon kuituja, ei yhtään hilloa.

Haltija- ja lohikäärmefantasia
Tätä Tolkienin henkisten jälkeläisten tuottamaa tavaraa tuli luettua nuorena aika paljon. Alkoi sitten kyllästyttää, kun tuntui, ettei lajityypissä päästä vanhoista kuvioista minnekään. Samojen satujen toistoa pienin variaatioin. Yhtään en tiedä, mitä tälle kirjallisuudelle on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, paitsi että kai sitä julkaistaan nykyään aika paljon.

Dekkarit
Rinnastuvat jotenkin noihin sotakirjoihin. Periaatteessa aihepiiri antaisi mahdollisuudet vaikka mihin, mutta stereotyyppinen kuva hallitsee mieltäni. Kun ajattelen "dekkaria", en tyypillisesti ajattele sitä seikkaa, että suurin osa (?) kaikesta julkaistusta kertomakirjallisuudesta (Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta Peter Høegin Lumen tajuun ja edelleen ties mihin) on rikoskirjallisuutta, muodossa tai toisessa.

Rakkausromaanit
Ne nyt ovat sitä Harlekiini-juttua, kovissa kansissa tai ei. Jos kirjaa myydään selkeästi genreen kuuluvana, jää se minulta melko varmasti lukematta. Tunnustan kuitenkin, että olen pitänyt paljon Anna Kareninasta, ja että viihdyin mitä mainioimmin lajia varsin puhdaslinjaisesti edustavan Hämeen-Anttilan Suden vuoden parissa. Aivan kuten rikosromaaneiksi, voisi mitä moninaisimmat mitä hienoimmista teoksista luokitella rakkausromaaneiksi.


Tällaisia ennakkoluuloja minulla, näin alkajaisiksi.