Jäiset jumalat on nimittäin saanut toistaiseksi aika mainion vastaanoton. Vesa Sisätön arvio Hesarissa 29.3. ottaa pienestä palstatilasta paljon irti. Jutussa käsitellään teemoja ja sisältöjä, se on ihan oikea arvostelu eikä pelkkä semmoinen löyhä referaatti, jollaisia lasten- ja nuortenkirjakritiikit luvattoman usein ovat. Lisäksi arvostelun sävy on varsin myönteinen.
Se, miksi juuri nyt tuntuu aivan erityisen hienolta, johtuu kuitenkin Aamulehden viikon takaisesta arvostelusta. Sain eilen kuulla sellaisen ilmestyneen, ja tänään kävin etsimässä sen kirjastosta. Päivi Heikkilä-Halttunen kehuu kirjaa niin, että kehossani endorfiinit virtaavat (melkein, kuin olisin saanut ensisuudelman), ja palstatilaakin juttu on saanut alleen mukavasti. Rivien välistä olen huomaavinani, että arvostelija on jopa hoksannut jutun koukun ja jujun.
Heikkilä-Halttusen arvio alkaa näin: "Jukka Laajarinne on tavattoman notkea kirjailija. Hän ei kangistu kaavoihin tai lajimääreisiin ja onnistuu hämmästyttämään minua aina uudella kirjallaan."
Väliin mahtuu kaikkea mukavaa, ja lopulta kirjoitus päättyy: "Tällaisia itsenäisiä, omaehtoiseen ajatteluun usuttavia nuorten romaaneja soisi ilmestyvän rutkasti enemmän sarjamuotoisen kirjatulvan vastapainoksi!"
No niin, tämä tästä. Takaisin maan pinnalle ja seuraavaa kirjoittamaan.
Kommentit