Juhannus meni. Pääasiassa luin Nova-kirjoituskilpailun novelleja, ja muutenkin otimme rauhallisesti rauhallisesti. Aattoiltana vierailimme Niemisillä.

Tein tiiviihkön audiovisuaalisen koosteen tekeillä olevan romaanini ydintematiikasta. Siitä tulee vähän niin kuin tämmöinen kirja:

Vaatii varmaan vähän auki kirjoittamista, vai mitä?

Syntymässä on myös Uusälyttömyyden manifesti. Mikäli (vielä toistaiseksi maan alla toimiva) liikkeemme ei hajoa taiteellisiin ja käytännöllisiin erimielisyyksiin ennen aikaansaamisia, olemme vielä ällistyttävä teitä.

Reppu on pakattu. Onnistui kohtuullisen kivuttomasti, kun jätin liian ison ja huonosti pakkautuvan untuvatakin pois. Pitää – ehkä – hommata paikan päältä parempi.

Nostan tässä vielä esille erään keskeisen kirjallisen vaikuttajani, Ne Luumäet.

Levy nimeltä Verta ja luita + 14 bonusta pamahti aikoinaan päähän kuin leka ja oli juuri se juttu, joka sai minut aloittamaan urani pöytälaatikkorunoilijana. Sitä ennen en ensinkään ollut tajunnut, mitä kaikkea voi tehdä.

Juuri nyt soi päässäni pari henkilökohtaisesti merkityksellistä riviä kappaleesta Niksulaan:

Biisi löytyy tietenkin kokonaisuudessaan YouTubesta, mikäli jotakuta kiinnostaa.