Olisikohan tälle jo tilausta? Nimittäin puolueelle, jonka päätavoitteena olisi demokratian tuominen maahamme.

Demokratiapuolueen edustajat sitoutuisivat ehdottamaan ja kannattamaan kansanäänestyksiä kaikissa merkittävissä kansallisissa kysymyksissä. Demokratiapuolue pyrkisi edistämään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kaikkiin päätöksenteon vaiheisiin, samoin kuin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Vai olisiko Suomen Desentralisaatiopuolue parempi nimi?

Mutta: vaikka olisikin tilausta, niin olisiko vaikutusta?
Olemmeko jo tosiaan menettäneet pelin, kuten nimimerkki J eilistä kirjoitustani kommentoi?
Miksi pessimismi valtaa minunkin mieleni aina, kun yritän keksiä, miten asioihin voisi vähän vaikuttaa?


Pakenen nujertuneisuuden tunnetta mielikuvituksen leikkiin...
Demokratiapuolueella olisi tietenkin myös militantti siipi. Joidenkin poliitikkojemme, esimerkiksi Timo Kallin, moraali on niin kehittymättömällä tasolla, että he noudattavat yhteiskunnan pelisääntöjä ainoastaan rangaistuksen pelossa, jos ylipäätään noudattavat. Militantti siipi voisi huolehtia tuosta rankaisupuolesta.

Tämän päivän Hesarissa pohditaan, saako kansanedustaja rikkoa lakia. Oma mielipiteeni on, että totta kai, kansalaistottelemattomuus on yhtä oikeutettua kenelle tahansa, jos se on jotenkin eettisesti perusteltua.

Mutta Timo Kalli, kirjoituksen esimerkkitapaus... hyi olkoon!

Laki, jota keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja rikkoo, on vaalirahoituslaki, jonka mukaan kansanedustajan on ilmoitettava yli 1700 euron suuruisten yksittäisten lahjoitusten antajat oikeusministeriölle. Lähes puolet Kallin kannatusyhdistyksen keräämistä 56000 eurosta tuli yhdeltä yritykseltä, jota Kalli ei paljasta.

"Rikon lakia. Mutta totta kai minä selvitin jo siinä vaiheessa, kun rahaa kerättiin, että tuleeko rangaistuksia, jos toimii tällä tavalla", Kalli toteaa Helsingin sanomille.

Olennaisinta tässä ylimielisessä tapauksessa ei mielestäni ole se, rikkooko Kalli lakia tai onko rangaistusta säädetty vai ei. Olennaisinta on, että Kallin toiminta on osoittaa melkoista haista-paska-asennetta edustuksellista demokratiaa kohtaan. Mikä nyt ei sinänsä ole ammattipoliitikolta mikään yllätys.

Mikä tässä nyt sitten tuohduttaa?

Tuntematon taho X on keskeisenä vaikuttajana auttanut Kallin eduskuntaan. Nyt nämä vähemmän keskeiset yksittäiset äänestäjät, jotka Kallia ovat äänestäneet, ja joille hän sanoo olevansa vastuussa, eivät saa tietää, kuka tämä X on. Heidän pitäisi muuten vain kuvitella ja hymyssä suin uskotella itselleen, että Kalli edustaa heitä, eikä X:ää. Mutta mihin suuntautuu Kallin lojaliteetti?

Vaalirahoituslain ajatus on siinä, että äänestäjillä on oikeus edes joten kuten tietää, ketä valitut kansanedustajat edustavat. Kallin tapauksessa näin ei ole. Kalli on nyt eduskunnassa tuntemattoman yrityksen edustajana.

Ei varmaan, ehdottaa joku heti. Eihän lahjoituksen vastaanottaminen mitään siitä kerro, kenen etuja Kalli ajaa.
Olisiko todella näin?

Muutama ajatus mietittäväksi:

1) Kalli on jo osoittanut lojaaliutensa X:ää kohtaan siten, että rikkoo lakia tämän identiteetin kätkeäkseen.
2) Kalli mietti asiaa jo varainkeruuvaiheessa. Tämä on helppo ymmärtää esimerkiksi näin: Asiasta puhuttiin ja sovittiin, ennen kuin lahjoitus otettiin vastaan, ennen kuin kansalaiset pääsivät häntä äänestämään.
3) Yrityksillä ei ole tapana viskoa kymppitonneja minne sattuu. Lahjoitusvaiheessa X onkin mitä ilmeisimmin katsonut Kallin olevan X:n edustaja. Luotan tässä X:n harkintakykyyn.
4) Vaikkei X suoranaisesti painostaisi tai suostuttelisi Kallia tämän päätöksenteossa, ei ole vaikea arvata, kuka Kallin äänestäjistä on se, joka kansanedustajalle useimmiten mieleen tulee, kun Arkadianmäellä asioita säädetään.


Kotisivuillaan Timo Kalli ehdottaa: "Pidetään yhteyttä!"
Jep, taitaa olla yhteydenpidon aika. Kyllä meidän kansalaisten johonkin on raja vedettävä!
Kun kerran varainkeruulain rikkomisesta ei vielä ole määrätty rangaistusta, ehdotan, että rangaistus määrätään, ja iso sellainen. Demokratian viimeisten rippeiden puolustamiseksi.


Ad fonte: Purkaukseen minut innotti Perttu Kauppisen kirjoitus Helsingin sanomissa, sivulla A8.

Vähän vaikea referoida Villa Kiven seminaaria. Siihen mahtui niin monenlaista: kiinnostavaa ohjelmaa, hyviä uutisia, huonoja uutisia, esiintymistä ja jopa onnistumisen iloa, tuttujen kohtaamisia, tuntemattomiin tutustumista. Täysi päivä. Olisin kyllä etukäteisjännittänyt paljon enemmän, jos olisin tiennyt, keitä kaikkia oli kuulemassa.

Stakesin uusi pääjohtaja Matti Heikkilä sallisi viinin myymisen maitokaupoissa, kertoo esimerkiksi Helsingin sanomat.

"Henkilökohtaisesti voisin olla tässä vähän liberaali, mutta en ole aktiivisesti miettinyt asiaa", Heikkilä toteaa. On se kyllä hienoa, että surrealismin ihanteet ovat lopulta toteutumassa, ja tekstiä ulostetaan harkitsematta ja miettimättä yhteiskuntamme kaikilla tasoilla.

Hesarin juttuun oheistettu valokuva tukee krapulaisen punakkaa vaikutelmaa Heikkilän henkilökohtaisesta liberaaliudesta.


P.S. Blogilista on nyt sitten ihan keturoillaan. Ei riitä, että se tekee haamupäivityksiä. Nyt se ei myöskään tunnista aitoja päivityksiä.

Perjantaina on tosiaan edessä tavallista jännittävämpi esiintyminen. Tavallista jännittävämmän siitä tekee se, että yleisönä on luultavasti enimmäkseen alan ammattilaisia, jotka ovat kaikesta kovin hyvin perillä, ja joille pitäisi silti kyetä antamaan jotakin merkityksellistä. Koska keskustelulle on varattu aikaa erikseen, olen varautunut täyttämään puoli tuntiani ihan itse. Jonkinlainen lapsellisuuden manifesti siitä on tulossa.


Rentoudun Iron Skyn teaserin parissa. Aivan ihana!

Tämä teki vaikutuksen:

Kesälomamatkaan ei ole kahtakaan kuukautta. Se tarkoittaa mäenrinteiden kävelyä vesipulloilla tai muulla painavalla täytetty reppu selässä. Hommassa on tietty turhauttava sävy. Näillä tienoilla kun harjoitusmaastot ovat vähän latteat, mikä johtaa siihen, että edes 400 vertikaalimetrin nousujen vuoksi on könyttävä 25 metriä korkea rinne 16 kertaa ylös ja alas. En tiedä, onko mokomasta oikeasti mitään hyötyä, mutta ainakin kyytiä saavat juuri ne lihakset, joiden pitääkin.

Onneksi hauskaakin pääsee joskus pitämään, kuten tänään, kun Ossin, Oden ja Ilkan kanssa kävimme Salossa retkeilemässä. Tuli taas omalla osaamistasollani hyvä onsaitti plakkariin: Pepe, 6-.


Kuvassa Ilkka. Olisikohan reitti Uutta Länsirintamalla, 6+ ?

Esiinnyn perjantaina IBBY Finlandin ja Suomen Kirjailijaliiton järjestämässä lasten- ja nuortenkirjaseminaarissa Villa Kivessä. Mukana myös ja ennen kaikkea kirjailijat Sari Peltoniemi ja Hannu Hirvonen. Kirjavinkkarina Marketta Härkönen, kirjamaistiaisia vetämässä Teresia Volotinen. Maksuttoman tapahtumaan ennättää ilmoittautua vielä maanantaina! Ohjeet ja aikataulu linkin takana (siellä oikeassa ylälaidassa).

Sananvapauden rajoja on hahmoteltu kotimaassa viime vuosina niin ahkeraan ja äänekkäästi, että taidan tänään käyttää sananvapauttani näistä asioista vaikenemiseen. Muistutan kuitenkin siitä, että maailmalla tapetaan ja vangitaan toimittajia, kirjailijoita, bloggaajia ja vaikka ketä.

Eksykää aikanne kuluksi vaikka tänne taikka tänne.