Tartuin Tarun haasteeseen ja päätin lukea romanttisen viihdekirjan.
Todettakoon heti kättelyssä, että Meren vaahto ei ollut aivan sitä, mitä odotin.

Ensinnäkin sen ihmiskuvaus. Rosoista ja kaunistelematonta. Viisi nuorta naista on lähteneet Kyprokselle irrottelemaan. Matkalta ei etsitä elämää suurempaa rakkautta vaan irtiottoa arjesta.  – Munaa, saattaisivat muutamat kirjan naisista sanoa ihan suoraan. Matkalla ollaan irtonaisessa tilassa, hieman tavallista vapaampia kokeilemaan erilaisia rajoja, joten tilanne on otollinen kaikenlaiselle tapahtumiselle.

Samoissa maisemissa, samantapaisin motiivein on liikkeellä myös suomalaisten miesten joukkio, jonka uhoisa kännikäyttäytyminen näyttäytyy ennen kaikkea koomisessa, mutta myös ärsyttävässä, närkästystä herättävässä valossa. Koomisuus syntyy siitä, että kirja on fiktiota ja toilailu hassua. Ärsytys ja närkästys taas johtuvat siitä, että nämä äänekkäät, agressiiviset ördääjät ovat kovin todellisia henkilöitä, kaikille meille tosielämästä tuttuja. Lukiessa taas hävettää, että taskussa on saman maan passi kuin erinäisillä öykkärituristeilla.

Keskeisimpänä aiheena Meren vaahdossa on tietenkin vanha kunnon tytöt, pojat ja tykkääminen. Juuri tämän aiheen käsittelyssä kirja tarjosi isoimman yllätyksen. Odotin romantiselta viihdekirjalta sellaista ruusunpunaisuutta ja äitelyyttä, että hampaat liukenisivat suussa kuin legendojan cola-juomalasissa, tai ainakin, että imelän jälkimaun huuhtomiseen tarvittaisiin muutama kunnon tujaus savuista mallasviskiä. Jokaisella viidellä naisella on tietenkin omat lähestymistapansa asiaan, mutta yleisimmäksi nousi pyrkimys jonkinlainen molemminpuoliseen hyväksikäyttöön, seksuaaliseen vaihdantaan. Älkää ottako tuota moraalisena vaan hämmästelevänä kommenttina: mainitussa tavoitteessa ei ole mitään tuomittavaa. Eikä hämmästykseni johtunut siitä että odottaisin naisilta jotain muuta, vaan siitä, että odotin romanttisen viihteen naisilta jotain muuta. Toki noidenkin naisten päiden sisään mahtui kaikenlaista, ulkoisesti ronski käytös kätki alleen ties mitä motiiveja, joista osa kirjassa tuotiin näytillekin. Kovin isoa eroa en ole tässä asiassa koskaan nähnyt miesten ja naisten välillä.

Vain kertojan kohdalla voidaan puhua varsinaisesta romanssista, mutta siinäkään ei tunteiden kuvauksella mässäillä.

Kun seksiä käytetään ikään kuin molemminpuolisen nautinnon vaihdannan välineenä, saattaa eteen tulla tilanteita, joissa ei enää puhuta reilusta kaupasta. Kirjassa tapahtuu yksi raiskaus, yksi raiskausyritys ja pari yksipuoliseksi jäävää hyväksikäyttötilannetta. Kirjan kenties mielenkiintoisimaksi hahmoksi kohoaa Pälvi, joka toistamiseen jonkinlaisen female bonding -efektin vuoksi tekee sitä, mitä ei haluaisi.

Raiskauksen ja raiskausyrityksen uhrit suhtautuvat tekijöihin uskomattoman joviaalisti. Raiskausyritys selitetään kommunikointikuilulla. Se nyt menee vielä jotenkin eettisessä mielessä läpi minullekin. – No problem, toteaa nainen, eikä hänellä sitten mitään hätää olekaan. Cool. Itselläni olisi vastaavan tapauksen jälkeen adrenaliinia verenkierrossa niin paljon, että sillä pysäytettäisiin useampikin asmakohtaus.

Varsinaisessa raiskauksessa taas on kyse siitä, että aluksi myöntyväisesti käyttäytynyt nainen päättää tosi paikan tullen sittenkin kieltäytyä yhdynnästä: – Halusin hänen soutavan kohti koskea, ja kielsin vasta sitten, kun venettä ei enää voinut pysäyttää. Uhrin suussa puhuu vanha myytti, jonka mukaan mies ei voi hallita seksuaalisuuttaan, vaan on lopulta vain viettien vietävissä oleva elukka, ja on naisten asia pitää tilanne hallittavana. Ymmärrys, armo ja anteeksiantamus ovat ylenpalttisia. Totuus kuullaan miesten suusta: Tekijä itse tunnustaa tekonsa eikä pyri välttämään vastuuta. – Munat pois raiskaajilta ja sillä selvä, ehdottaa Arska, kirjassa esiintyvä suomalaismies. Emme me ole kuolleita kaloja koskessa. Ei se tietenkään poista armon ja anteeksiantamuksen tarvetta maailmassa, mutta jätän nyt tämän teeman tältä erää. Tarpeen tullen lisää kommenttilaatikossa.

Sukupuoliasioiden lisäksi kirja sisältää mielenkiintoisia huomioita kulttuurien eroista ja kosketuspinnoista sekä globaalista turismiteollisuudesta. Lukemisen hetkellä ne tuntuivat jopa ydintematiikkaa kiinnostavammilta, jälkikäteen ajateltuna sitten toisin päin. Teoksen viihdyttävintä ainesta olivat erinäiset kärkevän hauskat sanailut sekä suomalaismiesjoukkion hölmöilyt.

Näin kävi, yllätetyksi tulin.