Jonka muisteleminen saa minut edelleen varsin liikuttuneeseen mielentilaan.
Mikä taas paljastaa, että olen sentimentaalinen höpsö.
Ja se tragedia on tämä: Sisään tuotu nuori kuusi alkoi kasvattaa uutta kerkkää. Valo ja lämpö olivat tuoneet sille kevään, ja niin se havahtui, kurottautui vihreänä ja toiveikkaana kohti elämää...
Niisk. Niin surullista.
Kommentit