Viime aikoina blogissa jos toisessakin on törmännyt erilaisiin pömpeleihin ja betoniporsaisiin. Vasta tänään huomasin, että on esitetty patsashaaste.

Siispä. Suosikkipatsaani.

Tämmöinen alppinisti oli pystytetty Niksulaan kaksi ja puoli vuotta sitten:


Kyseessä oli ehdottomasti taitavin paikoillaanjököttäjä, jonka olen koskaan nähnyt, ja myös asustus oli aidon patsasmainen, kuparinvärisiä piilolinssejä myöten. Mies iski silmää tai nyökkäsi hymyillen, kun rahaa tipahti laatikkoon, mutta oli muulloin täysin eloa vailla.

Esityksen laatua kuvannee esimerkiksi se, kun pari kymmenvuotiasta poikaa menivät kurkkaamaan, mitä laatikosta löytyy. Patsas läppäsi heitä takaraivoon. Poikien ilme, kun he pälyilivät ympärilleen – mistä ihmeestä se oikein tuli? – oli mieleenpainuvan hölmistynyt.