Kun eilen luin Jarkko Laineen kuolemasta, oli ensimmäinen ajatukseni, ettei asia juuri minua kosketa. En ollut miehen kanssa missään tekemisissä: en kuulu Kirjailijaliittoon, ja Parnassoa olen alkanut lukea vasta nykyisen päätoimittajan kaudella. Laineen tuotannonkin suhteen minun on häpeillen myönnettävä sivistymättömyyteni.

Hetken asiaa mietittyäni tajusin, että onhan niitä kosketuskohtia, jopa yllättävän paljon. Lapsena luin Laineen Vampyyrin ja vielä 20 vuotta myöhemmin osaan siteerata: "Kyllä minä sinulle fritsun näytän!" sekä King Kong -suomennoksen. Hänen Baddingille kirjoittamansa sanoitukset soivat päässäni aina silloin tällöin.

Tuo siis aivan vahingossa, ilman, että olisin koskaan ollut Laineesta kiinnostunut. Jotain tämä kertoo hänen vaikutuksestaan suomalaisen sanataiteen kentässä: se on täytynyt olla valtava. Vasta nyt tajuan, että ilmeisesti aihetta kiinnostukseen olisi ollut.

Ja on.