Jo ensimmäisellä Sveitsin-matkallani hämmästyin täkäläisten ihmisten välistä luottamuksen määrää. Olimme vaihtaneet Bernin lentokentältä junaan, ja minulla oli kauhea jano. Onneksi junassa oli semmoinen myyntikärryjä työntävä mummo, kärryissä pullovettä. Pyysin itselleni vesipullon ja kaivoin lompakkoni esille. Nolostuen huomasin, että olin Suomessa vaihtanut aika pyöreän summan, ja pienin seteli matkassani oli kaksisatanen (frangi on noin 2/3 €). Mummo ei siitä hätkähtänyt, otti paksun lompakkonsa esille ja sujautti setelin kymmenien muiden kaksisatasten joukkoon. En ollut eläessäni nähnyt kenelläkään niin paljon rahaa kerralla päällä. Etenkään en ollut nähnyt kenenkään sellaisia summia huolettomasti levittelevän.

Löysimme samana iltana hotellin Grindelwaldissa ja tarjosimme jo jomman kumman passia respaan pantiksi, niin kuin tapana on. Panttia ei haluttu. Minkäänlaista henkilöpaperia ei tahdottu edes nähdä. Hotellin koko historian aikana lasku oli jäänyt vain kerran maksamatta: jotkut kaltaisemme olivat lähteneet vuorille liikuskelemaan eivätkä koskaan palanneet noutamaan tavaroitaan. Henkilökunta luotti asiakkaiden sanaan.

Luottamus johtuu sveitsiläisten rehellisyydestä. Olin aiemmin ylpeä suomalaisten rehellisyydestä, mutta täkäläisiin verrattuna te, rakkaat maanmieheni, olette roistoja. Ei Suomessa voi jättää maastopyöriä kadulle lukitsematta. Ei suomessa Posti voi toimia niin kuin täällä: postisäkkien välivarastona toimii talomme ulkokatos, avoin ja vartioimaton tila. Ei Suomessa myydä sanomalehtiä ja ruokaa niin, että myyntipöydälle jätetään rahalipas ja hinnasto.

Olisi hauskaa, kun eri maista voisi poimia asuinympäristöönsä vain ne hyvät puolet: olisi suomen kieli ja kaverit, suomalainen suvi, järvet, rento meininki, harva asutus. Ja sveitsiläinen rehellisyys, Alpit, toimiva terveydenhuolto, leuto ilmasto, käytös- ja juomatavat... siivekkäät lehmät ja kaikki.