Perjantai: Lähellä asuva Ilari tulee hakemaan minua boulderoimaan. Hyppään auton kyytiin, ja ensimmäisessä risteyksessä vasta päätämme, mihin menemme. Olarin kalliolle, vaihteen vuoksi. Ajamme kaksi sataa metriä eteenpäin parkkiin, ja pian olemmekin paikan päällä. Kallio on märkä, mutta viihdymme yllättävän hyvin.

Lauantai: Ossi, joka asuu tuolla, eikös se ole Kirkkonummen puolella, poimii minut Kivenlahdesta, ja menemme Kvarnbyhyn, Kirkkonummelle kiipeämään. Kätevää. Paluumatkalla saan kyydin kotiovelle asti. Saan yläköydessä yhden liian tiukan släbireitin muuvit menemään. Hyvä, ensi kerralla voisi taas yrittää liidiä.

Sunnuntai: Nyt on kesä! Meno-paluu Olhavalle, 440 kilometriä ajamista. Ossi liidaa muun muassa Ruotsalaisten reitin, minä kakkostelen perässä. Olhavalla olen käynyt kiipeämässä hyvin vähän, ja tämä on vasta ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen Laatalla. Vitsit! Vähänkö mahtava paikka! Mikä laadullinen ero vähän kaikkiin muihin kokemiini paikkoihin verrattuna! Koska en ole köysitellyt paljon mitään tänä kesänä, valitsen omat liidini ehkä turhankin varovasti: joku kombinaatio Kehrääjän alusta ja Erikois-A:n lopusta sekä Mänty.

Ja nyt, rakkaat lukijani, lähestytään kirjoituksen kulminaatiopistettä. Olkaapa tarkkoina.

Tänään on autoton päivä.