Kun Hömpän helmissä ajauduttiin metakeskustelun puolelle, pisti Tuima pisti minut osuvasti pakettiin: "Sen verran olen lukenut juttujasi, että minusta sinulla on tietty kaava. Ensin sohaiset tarkoituksella kärjistetyillä mielipiteillä, saat aikaan keskustelua ja sitten tuot esiin ehkä sen oikeamman ja rauhoittuneen mielipiteen. Hyvä keino, se herättää keskustelua ja laittaa toiset keskustelijat punnitsemaan ajatuksiaan. Sivutuotteena tulee sitten kärjistyneitä vastauksia :)"

Yritän tässä hieman purkaa, mistä on kohdallani kysymys.

Ennen kaikkea: pidän kärkevästä väittelystä kovasti mutta riitelemisestä en lainkaan. Vähän hankala yhtälö. Kärjistän mielelläni mutta alan jarrutella heti, jos huomaan tai edes arvaan vastapuolen loukkaantuneen, sillä se ei tyypillisesti ole tarkoitukseni.

Toisekseen: Useimmat kärkevät väitteeni ovat pohjimmiltaan kysymyksiä. Reippaasti väittämällä saa yleensä enemmän ja parempia vastauksia kuin kohteliaasti kysymällä. Väittely on minulle aidosti tapa testailla erilaisten ajatusten kantavuutta, ja väitellessä opinkin yleensä paljon. Minulle avataan näkökulmia, joita ei kenties muuten avattaisi. Myös tämä – uuden oppiminen – aiheuttaa kärjen kulumista väittelyn aikana: testattavana oleva ajatukseni lakkaa kantamasta. Toivon, että väittelyt olisivat yhtä hedelmällisiä myös vastapelureilleni; muuten olen pelkkä ajatusten loinen.

Kolmanneksi: Uskon, että kärjistäminen myös aidosti aktivoi ajattelua enemmän, kuin hieman latteampi jutustelu.

Mutta koska pohjimmiltani olen lattea ihminen, tuntuu tämä kaikki toisinaan hieman raskaalta. En ole mikään Sokrates: asetun ruotuun heti, kun myrkkymaljaa vähän vilautellaan. En tule toimeen itseni kanssa, jos arvelen pahoittaneeni jonkun mielen. Silloin tulee olo, että voisin luopua tästä bloggaamisesta kokonaan: kirjoittelisin vain kirjoja, joissa saisin revitellä kaikessa rauhassa ilman, että kukaan tulisi vastailemaan. Tai sulkisin blogin kommenttimahdollisuuden, kun kerran en osaa keskustella. Tai luovun ironiasta ja kärjistyksestä, rupean juttelemaan pelkästään mukavia. Tai mitä tahansa.
Mutta seuraavana päivänä saan taas uuden kuningasajatuksen...