Keksin mielenkiintoisen (kokeellisen) romaanirakenteen, joka on kuin tehty erään pitkään pohdiskelemani teeman käsittelemiseen. Olin jo aiemmin kehitellyt teeman ympärille avantgardistisen kerrontakuvion, jonka nyt hylkään sietämättömänä ja liian ”taiteellisena”, siis lähinnä lukijan kannalta sietämättömänä. Tai ehken hylkää sitäkään, vaan upotan sen vähemmän äärimmäisessä muodossa tähän uuteen Rakenteeseen.

Noh. Anteeksi. Joudun olemaan hieman kryptinen. En halua, että kukaan pöllii ideoitani tässä vaiheessa.

Joka tapauksessa: tämä uusi Rakenne on inspiroiva kuin mikä. Se sikiää ja rönsyää päässäni tarinaa ihan holtittomalla vauhdilla. Paljon, paljon kirjoitettavaa! Ja kaikki sitoutuu kauniisti teemaan!

Sormeni syyhyävät ryhtyä hommiin heti – mutta tyydyn vain tekemään muistiinpanoja.

Juuri nyt en nimittäin ehdi. On toimitustyötä, jonka deadline on maanantaina. Sitten pitää muuttaa. Ja on noita muitakin kirjoja kesken. Jos aloitan taas uuden, en tiedä, mitä vanhoille käy. Ainakin yksi vanhempi projekti on saatava ensin valmiiksi.

Pääsen siis tosissani Rakenteen kimppuun vasta ensi vuonna. Eiköhän tämä inspiroituneisuuden tila mene siihen mennessä ohi.