kierkegaard.jpg


Vain yksi adjektiivi on sopiva kuvaamaan tätä eksistenssifilosofian merkkiteosta: mielenkiintoinen ja hauska mutta raskas ja loputon. Vain yksi ja absoluuttisesti, muihin adjektiiveihin suhteuttamatta.

Kaikki toisto ja jankkaaminen saivat minut toisinaan ajattelemaan, että Jälkikirjoituksen olisi hyvin voinut tiivistää pariin sataan sivuun ilman, että mitään olennaista olisi menetetty. Pitäisiköhän tilata Valitut palat?

(Ja toisaalta, kun nyt avoimena on tuo pitkälti samansisältöinen Jaspers, helppolukuinen Johdatus filosofiaan – jonka alaotsikkona voisi hyvin olla Eksistenssifilosofiaa massoille – ei lukeminen tarjoa haastetta eikä tyydytä.)

Moni asia kirjassa oli sekundäärilähteiden kautta tuttua, mutta kun nyt tätä näin tiedollisesti hahmottelen, niin uutta oli muutaman muun seikan lisäksi se, miten sidoksissa Kierkegaardin ajattelu on Kantin kategoriseen imperatiiviin.

Joopa. Maali häämöttää edessäni. Vielä kun luen muutaman alan perusteoksen, niin alkaa olla tämä eksistenssikysymys kohdaltani loppuunkäsitelty.