"Arvot ovat verbejä", toteaa Jari Sarasvuo Tuomas Enbuske -showssa, ja erottaa siten arvot puheista. Puheet kun ovat pelkkiä mielipiteitä.

Täytyy muuten tunnustaa, että parin viime vuoden aikana olen alkanut arvostaa Sarasvuon rehellisen oloista itsereflektiota. Näen hänessä ihmisen, joka osaa ja uskaltaa ajatella. En aikoinani suostunut koskemaan Sisäiseen sankariin pitkällä tikullakaan, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, on hän sen jälkeen kulkenut keskipitkän matkan johonkin suuntaan. Muutos puhuu ymmärtääkseni aitoudesta. Pitäisikö Sarasvuohon siis suhtautua oikeana filosofina, vai olenko vain mennyt etevän sofistin lankaan?

Ja äh, tuossahan tuli esiteltyä juuri sellainen tyhmänpuoleinen vastakkainasettelu, joihin en lopulta usko.