No, tokihan minä jotain olin aiheesta kuullut. Kukapa ei olisi törmännyt käsitykseen, että unet, taide ja uskonnot ovat täynnä piilotajunnan tuottamia symbolisia esityksiä milloin mistäkin ongelmista? Animasta ja animuksestakin olette varmasti kuulleet. Ja senkin varmaan kaikki tietävät, että Jungin mukaan näitä symboleja pitää tulkita hieman luovemmin, henkilökohtaisemmin ja monipuolisemmin, kuin mitä Freud tulkitsi. Jokainen unessa esiintyvä juna ei ole pippeli eikä jokainen unessa esiintyvä tunneli ole pimppi. Voi olla muitakin merkityksiä. Ja niin edelleen.
Sen tarkemmin erittelemättä* täytyy tunnustaa, että eräät kirjassa esitellyt unien tulkinnat olivat varsin kiehtovia ja kiintoisia. Mieleni tekisi mennä jungilaiseen analyysiin ihan silkan uteliaisuuden vuoksi, vaikka kaipa tämä polla ihan oikeastikin hoitoa kaipaisi.
Vielä mielenkiintoisammaksi menee tämä, ilmeisesti ainakin Jungin, von Franzin ja Paulin, luultavasti monen muunkin jungilaisen, pyörittelemä ajatus piilotajunnan ja materiaalisen todellisuuden välisestä mahdollisesta yhteydestä: maailmamme käyttäytyy symbolisella tavalla. Synkronistisia tapahtumia olisivat esimerkiksi maailman järjestyminen lukumäärien mukaan tai kellon pysähtyminen ihmisen kuollessa. Näiden jungilasten mukaan kyse ei ymmärtääkseni olisi siitä, että projisoimme merkityksiä sinne, missä niitä ei itse asiassa ole, kuten olin aiemmin kuvitellut, vaan siitä, että piilotajunta tuottaisi luettavaksemme merkityksellisiä tapahtumia. Ajatus on kiistämättä jännittävä ja fiktiossa hyvinkin käyttökelpoinen, mutta rationaalisesti ylikorostunut minäni turvautuu nyt kyllä erinäisiin torjuntamekanismeihin ja näkee pelkkiä projektioita.**
Jatkanen kirjan tiimoilta huomenna.
*Jatkotutkimusaihe: selvitettävä erittelyn ja erittämisen, analysoinnin ja anaalisen suhteita.
** Kehitysehdotus pommeettisessa hengessä: perustettava ihmetystukiryhmiä synkronisiteetin ja muun jännittävän havaitsemiseksi.
Kommentit