Ei ole kylmää.

On vain lämpöä,
pienten osien vapinaa,
joka haipuu olemattomiin tulen sammuessa,
hämärän saapuessa.

Ei ole pimeää, ei varjoa.
On vain paikkoja joita valo ei kosketa.

Aurinko laskee.

Kamaran jäätyessä ja
pakkasen kiristellessä hampaitaan
minut valtaa kauhu.
Onko siellä kylmä maata,
pimeässä?
Ethän palele, eihän enää satu?




Runotorstain 36.haaste.