Taru Sormusten Herrasta -elokuva oli jokseenkin inhottava tuote. Suuren ja viisaan Gandalfin puheet olivat kuin Bushin puheista: ”Meidän on hyökättävä. Vihollinen on tuhottava omilla maillaan, ennen kuin se kokoaa omat voimansa ja marssii tänne!”
En voinut kuin ihmetellä, miten monet sivistyneet ja rauhaarakastavat ihmiset saattoivat pitää tuollaista herooista sodan ylistystä jotenkin mukavana ja hyvänä viihteenä.
* * *
Satuin äskettäin näkemään Narnia –elokuvankin. Sen estetiikka lähestyi Sormusten Herran visuaalista ilmettä: kaikki oli isoa ja mahtavaa. Tunteilla ja tapahtumilla mässäiltiin tavalla, jolla Lewis ei kirjassaan mässäillyt. Oli jotenkin hämmästyttävää, että kirjalle varsin uskollisen elokuvan katsomiseen meni enemmän aikaa kuin kirjan lukemiseen.
On totta, että elokuva pyrki herkuttelemaan tasapuolisesti kaikella sellaisella, mistä vain silmän iloa saattoi saada. Loppupuolen taistelukuvauksissa saavutettiin joka tapauksessa sama vaikutelma kuin Sormusten Herrassakin: sotiminen se vasta on komeaa ja upeaa hommaa.
* * *
Frank Miller on sarjakuvantekijä ihan machoimmasta päästä. Hänen tarinoissaan hyvät jätkät pistävät pahoja turpiin niin, että tuntuu. Millerin visuaalinen silmä on ylittämätön: hänen sarjakuvissaan väkivalta on poikkeuksellisen kaunista, tyylikästä, elähdyttävää.
Kun joskus luin ylistetyn 300 –sarjakuvan, oli reaktioni lähinnä: ”Voi ei!”
Vaikka Thermopylain taistelusta kertovan sarjakuvan kuvallinen anti olikin aivan mahtavaa, oli sisältö jälleen jotain kuvottavaa: militaristista uhoa ja sotasankaruuden puolijumalointia.
Muistan, miten Miller – ennenkin lakonista uhoa kirjoittanut – meni joissain kohdissa vähän yli. Tällaisissa:
Persian kuningas: ”Nuolemme tulevat pimentämään taivaan.”
Spartalaisten johtaja: ”Mieheni taistelevatkin mieluummin varjossa.”
Persian kuningas viimeisille elossa oleville spartalaisille: ”Luovuttakaa aseenne.”
Spartalainen: ”Tulkaa hakemaan!”
Pian minulle kuitenkin selvisi, että kaikkein pahimmat macho-uhoamiset olivatkin peräisin historian kirjoituksesta, eivät Millerin kynästä. Sparta sijaitsi Lakoniassa, mistä tulee myös lakoninen puhe. Ennenkin on osattu.
No, tästä sankaritarinasta on tulossa elokuva. Komean näköinen traileri, vai mitä? Tekee mieli mennä katsomaan...
* * *
Olen jättänyt ison kasan Troijan sodasta sun muista kertovia elokuvia katsomatta, mutta vähän mietityttää tämmöisen sotapropagandan näyttävä tarjonta ja suuri suosio.
Joku on joskus sanonut, että jos maa valmistautuu sotaan, näkyy asennemuutos tiedotusvälineissä jo vuosia ennen tilanteen eskaloitumista. Yhdysvalloista tällainen sotaa ylistävä viihde ei kerro mitään, mitä emme tietäisi muutenkin: USA suunnittelee aina seuraavaa sotaa ennen kuin edellinen on saatu päätökseen.
Mutta mistä näiden tarinoiden täällä Euroopassa herättämä innostus kertoo? Vai kertooko se mistään?
Kommentit