Täällä ulkomailla oleilu on muuttanut mieleni rakenteita. Näen maailman toisin kuin ennen tänne tuloani.

Esimerkiksi spatiaalisen käytökseni huomasin sveitsiläistyneen jo viime kesänä, kun vierailin Suomessa. Näin hyviä parkkipaikkoja siellä, missä suomalaiset eivät nähneet. Etuilin vahingossa kaupan jonossa, kun näin jonon pään siinä, missä olikin vain pitkä hajurako. Valtasin ravintolan pöydän joidenkin sellaisten nenän edestä, joiden kehon kieltä en onnistunut lukemaan; ilmeisesti he kuvitelivat varaavansa pöytää seisomalla metrin päässä siitä ja katselemalla mietteliään näköisinä eri suntiin.

Aina nuoruuteni kotikaupungissa Lahdessa käydessäni hämmästyn. Miten ne ovatkin menneet lanaamaan koko Radiomäen tasaiseksi?