Tiistaina pääsin sitten kokeilemaan sitä magneettikuvausta ensimmäistä kertaa eläessäni. Tiedättehän, se on semmoinen putki, jonka sisään ihminen laitetaan. Sitten pitää olla liikkumatta kunnes operaatio on ohi, minun tapauksessani puolisen tuntia.

Jotenkin sitä kuvittelisi, että kaikki huipputeknologia olisi jokseenkin äänetöntä. Tietokoneet  hurisevat vähemmän (ainakin Mac), ja turhat piipitykset ja surinat ja varoitusäänet on poistettu, ellei niitä aivan välttämättä tarvita.

Olin jokseenkin yllättynyt, kun minulle annettiin kuulosuojaimet, ennen kuin minut työnnettiin tutkimuskapseliin. Eikä IRM-skanneri tosiaan ollut mikään aistideprivaatiotankki. Laite jymähteli, surisi, rutisi ja humisi kuin...

kuin...

Tunnistin äänet miltei heti. Koko magneettikuvauksessa on kyse huijauksesta. Tajusin joutuneeni tietokoneen käyttövoimaksi aivan kuin Matrix-elokuvan ihmiset!

Ja millaisen tietokoneen!

Äänimaisemasta päätellen pyöritin yli 25 vuotta vanhaa Asteroids-videopeliä jollain menneiden aikojen Ruotsin-laivalla.