Joskus vuosia sitten kuulin vitsin, jonka tapahtumapaikkana on sveitsiläinen peruskoulu.

Opettaja: ”No niin, lapset! Kuka oli maailman ensimmäinen ihminen?”
Oppilas: ”Wilhelm Tell!”
Opettaja: ”Vai että Wilhelm Tell? Etkö sinä ole koskaan kuullut Aatamista ja Eevasta?”
Oppilas: ”Ai... lasketaanko ulkomaalaisetkin?”

En ymmärtänyt vitsiä tuolloin. Myöhemmin, tänne muutettuani, ymmärsin. Pirkko Saision sveitsiläiskuvaus Vastavalo-kirjassa oli myös aivan hillittömän hauskaa luettavaa.

Kuten jo taannoin totesin, ovat sveitsiläiset ylpeitä sveitsiläisyydestään. Nationalismi on iso aate ja valkoinen risti punaisella pohjalla on brändätty hyvin. Lippu liehuu yhden jos toisenkin omakotitalon pihalla ympäri vuoden. Sveitsiläiset ostavat sveitsiläistä ruokaa, mieluiten omassa kantonissa tuotettua. Sveitsissä on puhtaampaa kuin muualla maailmassa. Sveitsissä tehdän parhaat kellot, parhaat juomapullot, parhaat juustot ja parhaat suklaat. Sveitsi, toisin kuin eräät toiset maat, on itsenäinen valtio.

Sveitsiläinen kansallisylpeys näyttäytyy alemmuudentuntoiselle suomalaiselle jokseenkin huvittavana.
Sveitsissä asiat kerta kaikkiaan ovat paremmin.
Silloinkin, kun ne eivät ole.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut täällä, hm, hitaahkosti. Naiset saivat joissain kantoneissa äänioikeuden vasta 70-luvulla, ja nyt täällä tilanne näyttää suunnilleen samalta kuin 70-luvun Suomessa.

Se näkyy kaikkialla ja joka päivä. Esimerkiksi seuraavasti:

– Tänne muutettuamme vaimoni, joka maksaa vuokramme ja pitää rahataloutemme pystyssä,  sai postia osoitteella c/o Laajarinne (hänellä on eri sukunimi kuin minulla).
– Perhettä koskevissa virallisissa lomakkeissa kysytään tyypillisesti miehen työpaikkaa, mutta vaimoni töissäkäymisille ei papereissa ole sijaa.
– Lasten koulupäivässä on kahden tunnin mittainen lounastauko, jonka ajaksi pirpanat lähetetään koteihinsa syömään. Lapsiperheissä jonkun on pysyttävä kotona: naisen.
– Taloyhtiössämme jokaiselle perheelle on varattu yksi pesukone yhdeksi päiväksi viikossa. Myös tässä järjestelyssä oletetaan että jollakulla on koko päivä käytettävissä pyykkäämiseen.
– 80-luvulla rakennetussa talossa, 80 neliön asunnossamme on pahainen keittokomero. Tämä johtunee siitä yksinkertaisesta syystä, että arkkitehti (mies) ei tiedä, millainen keittiön tulisi olla.
– Olin lapseni päiväkodin tähänastisen historian ensimmäinen koti-isä.
– Ja niin edelleen.

No niin! Nyt tarkkana! Tulee se hyvä kohta!
Mitä tekoa kansallisylpeydellä ja naisen asemalla on keskenään?

Seuraava dialogin pätkä käytiin eräillä kekkereillä:

Sveitsiläisäiti: ”Mikä sinun mielestäsi on isoin ero Suomen ja Sveitsin välillä?”
Vaimoni: ”Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen.”
Sveitsiläisäiti: ”Ai... mutta... minä kun olin kuvitellut, että siellä Pohjoismaissakin tasa-arvo olisi toteutunut ihan hyvin.”