Mies yrittää löytää käytännöllisisä ratkaisuja isoon ongelmaan samaan aikaan kun suurin osa meistä muista vain valittaa ja levittelee käsiään.

Tyyppi kirjoittaa kirjoja, joiden tarkoituksena on pelastaa maailma, samaan aikaan kun suurin osa meistä kirjoittaa kirjoja joiden tarkoitus on vähän pistää päätä hyvällä tyylillä ja muodolla järjestykseen tai sekaisin, vähän mieltymyksistä riippuen.

Mistä se saa optimisminsa? Miksei se Linkolan tavoin vain mutise jotain toteutuskelvotonta siitä, miten kaikki ihmiset pitäisi tappaa? Miksei se minun tapaani vain anna periksi ja jää nujerrettuna odottamaan, että kaikki olisi pian ohitse?



Tahtoisin olla Don Quijote mutta
rouva Bovary, se olen minä.