Älä sano: "Luen teille..."
Sano: "Luen seuraavaksi..."
Tätä minä hoin itselleni koko eilisillan.

Kun lopulta sain mikrofonin käteeni, tuli suustani: "Luen teille..."

Näin siis Poetiikkakonferenssin illanvietossa.

Esityksen jälkeen minulta kysyttiin, mistä olin saanut ideani. Olinkin itse asiassa miettinyt tuota kysymystä edellisinä päivinä. En spesifisti performanssiani ajatellen vaan yleisemmällä tasolla.

Mistä ne ideat tulevat?

Urnoudessa kirjoitusvirheitä pidetään usein hedelmällisinä lähtökohtina tekstin tuottamiselle. Freudilaiset lipsahdukset saattavat samoin johtaa mielenkiintoisiin suuntiin.

Sanoisin, että myös omista ajatuksistani mielenkiintoisimmat syntyvät usein virheistä, vai pitäisikö sanoa "virheistä": Sitä kuulee, ymmärtää, näkee tai ajattelee jotakin vähän pieleen. Silloin pitää olla skarppi ja nopea. Kysymys on yleensä sekunnin murto-osista. Heti kun huomaa virheen, se on otettava kiinni. Muuten sen korjaa hengiltä ja unohtaa. Vinksahdus on talletettava ja ja sitä on tutkittava. Usein löytyy jotakin käyttökelpoista, jonka voi muokata ja jalostaa muille jaettavaksi. Joskus sen voi esittää sellaisenaan. Usein tuo virheestä löydetty on paljon kiinnostavampaa kuin se, mitä korrekti ajattelu olisi tuottanut.

Huonous voi mitä parhaimmin olla hyvyyden ydinmateriaalina.
On vain uskallettava ajatella väärin.