22.6. Syyllinen rikkinäinen ihminen

Vaimoa harmittaa hieman, tytärtä paljon enemmän: "Alä lähde!" Illalla tyttö nukahtaa olkapäätäni vasten itkien, ja herää vielä yöllä huutamaan isiä.

Lisäksi olen neliraajavammainen: vasen olkapää, oikea kantapää, oikean käden näyttösormi rikki. Tenniskyynärpäät ja niihin liittyvät hermopinteet molemmin puolin. Montako päivää näillä spekseillä voi selviytyä hengissä?

Mitä järkeä tässä nyt taaskin on?



23.6. Matkalla

Aamuisessa lentokenttäkuljetuksessa viereeni istuu nainen, joka näyttää vähän Tuula-Liina Varikselta. Tämän lähemmäs Pentti Saarikoskea en eläessäni pääse. Lentokentällä törmään Puolaan meneviin kustannustoimittajiini.

Mutta se näistä työasioista.

Lennon aikana mieli alkaa virittäytyä kiipeilyyn.

Kukkakaalipilvet alkavat näyttää vuorilta, hahmottelen mielessäni reittejä huipuille. Jos kerran kukkakaalijäätä voi kiivetä, niin miksei tuotakin? Jalkapohjissa kihelmöi kun kuvittelen sitä kauhun hetkeä, jolloin tajuaisi kiivenneensä tyhjän päälle.

Iltapäivällä jo kiipeän Max Helanderin kanssa sporttia laaksossa.


24.6. Aiguille de la Glière

Ajatuksena on kiivetä Piolan Mani Puliti muutaman vuoden takaisten muistikuvieni perusteella. Ilokseni kiipeämmekin sattumalta jonkin muun reitin (Myöh. huom: Reitin nimi taitaa olla Modern times, 5b).


25.6. Albert 1er

1709541.jpg
Belgit harjoittelevat jäätiköllä liikkumisen perusteita.


26.6. Aiguille de Tour

1709546.jpg
Couloir de la Table alhaalta. Puolivälissä on jotain porukkaa.

Nousemme Aiguille de Tourille Couloir de la Tablea pitkin. Erittäin hieno nousu: lumi- ja jääränni vaihtuu ilmavaksi kiviharjanteeksi, jolla joudun pitkästä aikaa painimaan korkean paikan kammoni kanssa. Adrenaliini poistaa kivut, jotka alkoivat häiritä rännin loppupuolella.

1709554.jpg
Rännin puolivälissä. Max tähyilee, mitä tuleman pitää.

Onneksi Maxilla on pää paremmassa kunnossa kuin minulla, jotta matka etenee joutuisasti.

1709560.jpg
Brittikaksikko aamiaispöydässä, jonka mukaan reitti on nimetty.


27.6. Alas

Kiikarissamme ollut Eperon Migot Aiguille du Chardonnetille on vähän epämääräisen näköisessä kunnossa ja ekä vielä tänään liian kova nakki meille. Laskeudumme siis laaksoon.

Tätä en ollut ennen nähnyt: murmelien painiturnaus!

Iltapäivällä Montenverseen pulttisläbeille. Toimin jälleen hajamielisenä, vanhentuneena topona. Toisen reitin toinen köydenpituus näyttäisi kaartuvan liian tyylittömästi vasemmalle. "Mä lähden katsmaan tota halkeamaa!" kerron Maxille ja johdan meidät suoremmalle linjalle. Hylätylle reitille: likaa, ruohoa, ikivanhoja lehtipultteja. Jännää. Kolmannella köydenpituudella Max liidaa meidät takaisin ruotuun.


28.6. Ylös

1709564.jpg
Pala kauneinta Midi-Plan -poikkaria. Tarkka lukija löytää kuvasta yksinäisen kiipeilijän.

Ekalla kabiinilla Midille. Olisin halunnut nousta Cosmiques-harjanteen, mutta Max pakottaa minut Midi-Plan -poikkarille. Parempi valinta. Lumi on pääosin sohjoa, jäisissä kohdissa kumisee maaperästä irrallisena. Pääsemme Rognon du Planille asti, ennen kuin on käännyttävä takaisin. Paluumatkalla alkaa minustakin tuntua siltä, että jo kulkee.

1709569.jpg
Kanadalaiset Rognon du Planilla.


1709571.jpg
Max kaltevalla pinnalla.


29.6. Lepo

Askel, hengitys. Askel, hengitys. Muista lepoaskel, puolen sekunnin pyshdys joka askelella. Reidet hapottavat. Jaksa vielä vähän, enää muutama askel.
    Hotel du Louvren vessa on käytävällä. Kolme kerrosta huonettamme alempana. Vähänkö olisi hyvä kunto, jos kotona olisi samanlainen järjestely!

Niksulaan juuri lentäneet Suski ja Marjut tuovat pientä helpotusta paita & perse -kuvioomme.


30.6. Kosmista johdatusta

Menemme ylös Cosmiques-majalle. Olin ajatellut kunnon akklimatisoitumisnousua aamupäivälle, jotta olisimme hyvässä terässä huomenna, kun lähdemme ylittämään Mt.Blancia Taculin ja Mauditin kautta. Mutta jostain syystä Maxilla menee tavaroiden kanssa säätämiseen aikaa, ja sitten hän haluaa vielä vähän huilahtaa. Olen melkoisen kärsimätön ja ylävuoristokiukkuinen ajan haaskuusta, mutta lopulta pääsemme laittautumaan köyteen. Silloin rymisee; Taculin seinältä romahtaa iso serakki. Jos olisimme päässeet liikkeelle silloin, kun halusin, olisimme ehtineet alle.


1.7. Yli

Herätys klo 01:00, matkaan klo 02:00. Paarustamme yli Taculin olkapään. Horisontissa välkkyy yöukkonen. Taculin jälkeen Maudit. Seinämä sylkee kiveä ja jäätä, humahtelevat onneksi ohitsemme. Upean näköinen reunarailo jääpuikkoja kasvavine lumisiltoineen! Viimeinen puristus Mt. Blancin huipulle kestää ikuisuuden. Pumputtaa. Koska olisin ollut näin piipussa?

1709575.jpg
Turisti pakollisessa toppikuvassa. (Kuva: Max Helander)

Alas menemme perusreittiä, sitä samaa, jota noustessani aloitin kiipeilyharrastuksen. Harjoitus ei ole mennyt hukkaan: kahdeksan vuotta sitten reitti oli minulle todellinen kauhujen taival, nyt siitä on tullut leppoisa kävelytie.

Ukkosmyräkkä pakottaa meidät jäämään yöksi Goûterin majalle. Täysin järjetön mesta. Anarkiaa!


2.7. Lepo

Kaikki raajani ja vaivani ovat parantuneet. Ihmeellistä tämä vuoristoilma!


3.7. Bileet

Sää on hätistellyt Josen, Ilkan ja Laurin Piz Badilelta, ja hekin tulevat Niksulaan. Juhlimme heidän ja Suskin ja Marjutin kanssa sekä Maxin läksiäisiä että Laurin synttäreitä. Hieno ilta!


4.7. Palautumista.

Luontoelämyksiä laaksossa. Iltapäivällä Max lähtee Montreuxin jazz-festivaaleille; edes hyvä seura ei ole ikuista.


5.7. Asiaa ja jotain muutakin

Muut ovat ylhäällä, joten Lauri ja minä lyöttäydymme hetkeksi yhteen ja lähdemme La Grande Florialle Piolan Asiaa kiipeämään.

Annamme edelliselle tiimille aikaa, ettemme olisi ihan hännässä kiinni ahdistelemassa. Saamme espanjalaiset kuitenkin kiinni jo ensimmäisen köydenpituuden jälkeen, ja toisella ständillä näyttää siltä, että jos jäämme odottelemaan, saamme odotella aika pitkään. Laurin johdolla koukkaamme vähän oikealle ja siitä ohi.

Joku turakainen pudottelee ylhäältä kiviä. Hurahtelevat ja surahtelevat ohi kuumottavan läheltä. Jos tuommoinen pään tai nyrkin kokoinen mötikkä osuisi, ei kypärä taitaisi pelastaa.


6.7. Kotiin

Kaunis päivetys lähtee isoina lastuina irti.