Juttelin baarissa olutkolpakkoja tyhjentävän merimiehen kanssa. Olin juuri lukenut mainion Kertomuksia Lesosen elämästä ja kuolemasta, ja koska aihe on nyt muutenkin itselleni ajankohtainen, virittelin asiaa absurdista kirjallisuudesta. Harmittelin suomalaisessa kirjallisuudessa vallitsevaa järkevyyden perinnettä, absurdin perinteen niukkuutta. Venäjällä ja latinalaisessa maailmassa kaikki on paremmin!

Maailmaa nähnyt merikarhu ehdotti, että absurdia taidetta tulee absurdeista yhteiskunnista. Suomalaiset vähintäänkin kuvittelevat hallitsevansa elämäänsä, ja siksi heidän maailmankuvansa ei voi olla kovin järjetön. Toisin on esimerkiksi Venäjällä, jossa absurdismi on silkkaa realismia. Seuraavaksi veljeni – merimies osoittautui yllättäen veljekseni! – kertoi seuraavan tosiperäisen tilannekuvauksen:

Primorskin öljysatama. Lada pysähtyy kapakan eteen. Ladasta nousee miliisi, tulee kapakkaan konepistooli kädessään. Kolauttaa konepistoolin pöydälle ja alkaa kaksin käsin kiskoa viinaa sisäänsä.

Ehkä veljeni ajatuksessa on jotain perää.

Siitä en kyllä ole ihan vakuuttunut, että suomalainen järkevyys (totisuus) olisi loppuun asti perusteltua. Asialle on tehtävä jotakin.